Dalit-liikkeen historia

Dalit, ”murskattu”
Dalit on suhteellisen uusi sana. Sen ensimmäinen käyttäjä oli 180-luvun yhteiskunnallinen uudistaja Jyotirao Phule (1827–1890), mutta sanan leviäminen alkoi vasta 1970-luvulla. Silloin sen otti käyttöönsä Mumbain alueella toiminut kansalaisoikeusliike Dalit Panthers tarkoittamaan ulkopuolisiksi määriteltyihin kasteihin (Scheduled castes) kuuluvia.

Sana dalit tarkoittaa särjettyä ja murskattua, mutta sen nykyinen merkitys on pikemmin sorrettu ja syrjäytetty. Dalitien yhteisenä taakkana ovat koskettamattomuuskäytännöt ja kokemus saastaisuudesta. Sana dalit on pyrkinyt kääntämään tämän arvottomuuden kokemuksen ylösalaisin. Ajatuksena on ollut, että dalitit hylkäisivät vanhan kastittomuuteen viittaavan nimensä ja kutsuisivat itseään kunniakkaasti daliteiksi. Dalit-liike haluaa nähdä sanan viittaavan muutokseen ja vapautukseen. Nopeasti yleistynyt sana dalit on kuitenkin monilla alueilla saanut osapuilleen saman negatiivisen kaiun kuin sana koskettamaton.

Ambedkar, dalitien esitaistelija
Dalit-liikkeen keskushahmo on kastinvastaisen ideologian luoja, Intian entinen oikeusministeri ja perustuslain kirjoittaja Bhimrao Ambedkar (1890–1956). Ambedkar oli itse kastiton ja edusti daliteja Intian itsenäistymiseen valmistaneissa 1930-luvun pyöreän pöydän neuvotteluissa, joissa hän ajautui ristiriitaan ja poliittiseen kiistaan Mohandas Gandhin kanssa tulevan Intian yhtenäisyydestä ja edustuksellisen demokratian luonteesta. Intian yhtenäisyys oli tärkein tavoite Gandhille, joka halusi yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta kaikille intialaisille, kun taas daliteille omaa alahuonetta halunnut Ambedkar uskoi Gandhin mallin johtavan dalitien sorron jatkumiseen.

Kaikkialla Intiassa kunnioitetaan Ambedkaria dalitien johtajana. Hänen patsaitaan on tuhansia eri puolilla laajaa maata, ja hänen nimestään tulee dalitien vapautta uhkuva tervehdys: Jai Bhiim!

Ambedkar julkaisi vuonna 1936 kirjan Annihilation of caste (Kastin hävittäminen). Samana vuonna hän ilmoitti, ettei tulisi kuolemaan hinduna, koska daliteilla ei ollut oikeutta astua temppeleihin eikä saada brahmaanipapeilta siunausta. Eri uskontojen edustajat odottivat tietoa kääntymisestä, mutta vain muutamaa kuukautta ennen Ambedkarin kuolemaa hän ilmoitti kääntymisestään buddhalaiseksi. Puoli miljoonaa Ambedkarin omaan adiin, Maharashtran mahareihin, kuuluvia kääntyi hänen kanssaan. Buddhalaisuus oli vanha intialainen uskonto, joka oli lähes kokonaan kadonnut Intian maaperältä. Intian nykyinen neobuddhismi, jonka tunnustajia on noin 12 miljoonaa, muodostuu uskontoaan vaihtaneista daliteista.

Tuhansien järjestöjen liike
Maharasthra oli alue, josta alkoi nousta uusi dalit-liike. Se kiinnostui dalitien kansanperimästä, lauluista ja runoista, joita alettiin koota kirjalliseen muotoon. Dalit Pantherien kansalaisoikeusliike alkoi toimintansa samoihin aikoihin 1970-luvun alussa.

Dalit-liike ei ole onnistunut kokoamaan voimiaan. Dalitien hyväksi toimii tuhansia järjestöjä. Kohtalaisen merkittäviä poliittisia järjestöjä ovat olleet ainakin Dalit Sangarshan Samithi (DSS), Bahujan Samaj Party (BSP), Dalit Sena, the Dravida Movement, Sanata Sairik Dal ja the Scheduled Caste Federation.

Ambedkarin jälkeen ei ole ilmaantunut hajanaisen dalit-liikkeen kokoajaa. Monien uskontojen Intialle on ollut tunnusmerkillistä liikkeen jakautuminen hindulaisiin, sikhiläisiin, buddhalaisiin ja kristittyjen haaroihin, vaikka ne yleensä korostavat sekulaarisuuttaan. Hajanaisuus on saanut aikaan myös sen, että dalit-liikkeen poliittinen viesti ei ole ollut yhtenäinen eikä se ole onnistunut saamaan riittävää kansainvälistä huomiota osakseen.

Solidaarisuusverkostot
Vuonna 1998 perustettiin National Campaign for Dalit Human Rights (NCDHR) puolustamaan dalitien ihmisoikeuksia ja torjumaan koskettamattomuuden harjoittamista. Vuonna 2000 se oli perustamassa Kansainvälistä dalitien solidaarisuusverkostoa (International Dalit Solidarity Network, IDSN), johon kutsuttiin mukaan yksi keskusjärjestö kustakin kastimaasta.

IDSN:n toimiston kotipaikka on Kööpenhamina. Vähitellen eri puolille Eurooppaa on muotoutunut kansallisia dalitien solidaarisuusverkostoja. Suomessa sellainen on toiminut vuodesta 2010.

Dalitien ihmisoikeusliikkeen kansainvälistyminen on tapahtunut melko hitaasti. Esimerkiksi kristillisten kirkkojen ekumeenisessa liikkeessä dalitien asemasta puhuttiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1983. Ensimmäinen yritys saada laajaa kansainvälistä huomiota dalitien syrjinnän lopettamiselle toteutui YK:n rasisminvastaisessa maailmankonferenssissa Etelä-Afrikan Durbanissa vuonna 2001. Kokous ei yrityksistä huolimatta maininnut loppuasiakirjassaan kastisortoa, mutta kansainvälinen lehdistö kirjoitti dalitien tilanteesta paljon.

Intiassa on pidetty dalit-liikkeen voittona sitä, että media on omaksunut termin dalit. Se on syrjäyttänyt alhaista kastiasemaa tarkoittavat halventavat nimitykset. Kun Suomessa vuonna 2011 tehtiin laaja kyselytutkimus kansalaisten kastitietoisuudesta, vain seitsemän prosenttia väestöstä tunsi sanan dalit.

Share/Bookmark